Varhaiskasvatuksessa tapahtuu. Petri Jalo, Masku

Puheita ja kirjoituksia

VARHAISKASVATUKSESSA TAPAHTUU.

Varhaiskasvatussuunnitelma eli monen tuntema VASU saa päivitetyn muodon johon itsekin olen päässyt tutustumaan. Hyvältä näyttää ja kuulostaa. Kaikki ei toki ole uutta. Vanhaa, tuttua tekemistä löytyy lauseiden takaa. Itselläni on viisi lasta joten helppo on puoltaa varhaiskasvatuksen laadun kohentamista ja kehittämistä. MUTTA asiassa on yksi iso mutta. Säästöhulluus. Vaimoni työskentelee perhepäivähoitajana ja itse työssäni taksinkuljettajana pääsen näkemään sekä kuulemaan kaikenlaista. Moni päivähoidon henkilökuntaan kuuluva on tuskastellut sitä, että resurssit on supistettu liian pieniksi. Ongelma on huolestuttava erityisesti isoissa yksiköissä. Tämän hetken politiikka näkyy päivähoidon arjessa muun muassa siten, että sijaisia ei aina palkata ja kaikesta mahdollisesta säästetään. Samaan aikaan kuitenkin monessa päiväkodissa vakuutellaan lasten saavan yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Yhtälö ei täsmää. Jos sijaisia ei palkata niin joku avustaja tai toisen ryhmän aikuinen tulee paikkaamaan. Tai jollei apukäsiä ole tarjolla niin sitten selviydytään siitä huolimatta, että joku puuttuu. Miehitys vaihtelee ja jaksamista koetellaan. On laadittu toimintasuunnitelmat, mutta niitä ei ehditä toteuttaa. Pieni lapsi kaipaa turvaa tutusta aikuisesta. Moni vanhempi vie lapsen päivähoitoon pakon sanelemana, osa uskoessaan tämän olevan lapsen etu. Aamuisin vastassa on vieras aikuinen. Lasta ujostuttaa ja jännittää. Aikuisten huomio menee välttämättömän tekemiseen. Jää näkemättä kuinka pieni ujo lapsi pysyttelee nurkassa. Yrittää mennä mukaan leikkiin, mutta häntä ei oteta tai lelut viedään kädestä. Hoitaja luulee lapsen itkevän koti-ikävää kun ei huomaa mitä todellisuudessa tapahtuu. Lapsi on tuotu nauttimaan varhaiskasvatuksen eduista, mutta sen sijaan hän saa ensimmäiset kokemuksensa kiusaamisesta ja tunteen hyljätyksi tulemisesta. Samalla toinen pieni ihminen pääsee maistamaan valtaa. Vanhemmille on vaikea myöntää, että aletaan olla pärjäämisen rajoilla. Pelätään työpaikan puolesta. Uusia tulijoita on aina. Kuinka paljon kalliimmaksi tulee väsyneiden ja loppuunpalaneiden hoitajien pitkät sairaslomat, kuntouttaminen ja työpaikan huono henki? Kuinka monen lapsen hyvinvointi järkkyy? Paljon voitaisiin hoitaa melko pienellä vaivalla ja pienemmällä hintalapulla kun puututtaisiin ajoissa. Papereihin ja lomakkeisiin on turha raapustella kauniita lauseita ja näyttäviä kaavioita niin kauan kuin se kaikki on ristiriidassa käytännön kanssa. Henkilöstön vähyys ja riittämättömät määrärahat eivät tue päivähoidon ammattitaitoista ja pätevää henkilökuntaa heidän mittaamattoman tärkeässä työssään. Mutta kalleimman hinnan säästämisestä maksaa pieni lapsi.

Petri Jalo, Masku