Kuntien valtuustojen aloittaessa syksyn työskentelynsä talousarvioiden parissa ja Sote-uudistuksen aiheutettua hämmennystä meissä kaikissa, on hyvä hetki kirjoittaa muutama sana viisaista päätöksistä ja suurista euroista. Vanhustenhuollon rinnalla vahvana kuntien kassojen tyhjentäjänä on pitkään toiminut lastensuojelutyö.

Sosiaalitoimissa tehtävän niin sanotun korjaavan lastensuojelutyön menojen kasvun hillitsemiseksi on esitetty keinoja lukuisissa tutkimuksissa ja selvityksissä jo vuosien ajan. Jostain syystä tämä tieto ei ole näkynyt kuntien päätöksissä ja palvelujen järjestämisessä. Nämä keinot eivät liity niinkään merkittävien taikuuksien tekemiseen varsinaisessa lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon työssä, vaan lastensuojelulain mukaisen ehkäisevän lastensuojelutyön resursoimiseen.

Koulujen ja päiväkotien ryhmäkooilla, oppilashuollon ja neuvoloiden tarjoaman tuen nopeudella ja määrällä, ehkäisevän nuorisotyön tarjonnalla ja matalan kynnyksen kohtaamispaikoilla on merkitystä lasten hyvinvoinnille ja sen myötä lastensuojelun menojen kasvulle. Lapsiperheiden kotipalvelu, neuvolan perhetyö, vertaisryhmätoiminta, tukihenkilöt ja -perheet sekä jalkautuvat erityispalvelut jäävät tällä hetkellä kuntien hyvinvointipalveluiden toteutuksessa liian vähälle huomiolle.

Edellä mainittujen ehkäisevien lastensuojelutyön muotojen lisäksi kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla voisi toimia kyseistä työtä koordinoiva sosiaalityöntekijä. Tällaisen työntekijän tarve on tuotu esiin mm. Talentian ja Lastensuojelun Keskusliiton 2010 tekemässä selvityksessä ehkäisevästä lastensuojelutyöstä.

Ehkäisevää lastensuojelutyötä koordinoiva sosiaalityöntekijä voisi vastata peruspalveluissa lasten ja nuorten kanssa työskentelevien tarvitsemasta lastensuojelun konsultaatioavusta, tarjota heille lastensuojelulakiin liittyvää koulutusta sekä toimia yhdistävänä linkkinä sosiaalitoimen työntekijöiden ja muilla sektoreilla lasten ja nuorten kanssa työskentelevien välillä. Kyseisen sosiaalityöntekijän työaika voisi olla normaalista virka-ajasta poikkeava ja työnkuvaan kuulua edellä mainittujen työmuotojen lisäksi osallistuminen nuorisotyön avoimeen toimintaan ja muihin matalan kynnyksen palveluihin.
Tällä hetkellä harvassa kunnassa niin sanottua korjaavaa lastensuojelutyötä tekevillä sosiaalityöntekijöillä on aikaa ehkäisevän lastensuojelutyön tekemiseen. Hyödyntämällä lastensuojelutyön ammattilaisen osaamista lasten ja nuorten peruspalveluissa voitaisiin mitä todennäköisimmin vähentää lastensuojeluilmoitusten määrää ja painetta korjaavassa lastensuojelutyössä.
Korjaavan lastensuojelutyön kehittäminen tulee mahdollistaa ehkäisevien palvelujen resursoinnin rinnalla. Tämä vaatii työntekijöiltä aikaa ja valmiutta muuttaa työtapojaan työkentän vaatimuksia vastaaviksi. Jukka Mäkelä esittää 2013 julkaistussa lasten Kaste-ohjelman loppuraportissa säästöjä ja vaikuttavuutta saatavan aikaan suuntaamalla erityispalvelut (psykiatria, lastensuojelu, kasvatus- ja perheneuvolatyö, erityisopetus) tukemaan peruspalveluita.

Näitä ajatuksia löytyy myös käynnissä olevan Sote-uudistuksen tavoitteista, eli erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon osaamisen siirtäminen perustason palveluihin toisi vaikuttavuutta ja vähentäisi erityispalveluiden tarvetta. Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin asiakasmäärien kasvu on näkynyt alueen lastensuojelussa erityisesti lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon saannin vaikeutumisena. Lastensuojelussa vastataan tällä hetkellä liikaa psykiatrisen hoidon tarpeessa olevien lasten ja nuorten tuen järjestämisestä.

Imatran kaupungin palkittu hyvinvointineuvola on ehkäisevällä lastensuojelutyöllään tuonut inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä kuntalaisille. Toivottavasti myös Varsinais-Suomen kunnissa osataan ensi vuoden talousarvioita laatiessa tehdä pitkällä aikavälillä säästöjä ja hyvinvointia tuottavia päätöksiä tarjoamalla riittävät toiminta- ja kehittämismahdollisuudet peruspalveluissa tehtävälle ehkäisevälle lastensuojelutyölle.

Jaana Laukkanen
sosiaalityöntekijä
Maskun kunnanvaltuutettu (SDP)