”Muutoksia tapahtuu kaikilla aikaväleillä ja niitä on mahdollista ennakoida ja niihin vaikuttaa omin toimenpitein. Muutoksen hallinta sisäisen elinvoiman tekijöistä päätettäessä on kunnan omissa käsissä”. Tämä ilmaisu löytyy  Valtiovarainministeriön asettaman kuntajakoselvittelijöiden ”elinvoima ja kilpailukyky”-sivustolta.

”Kriisikuntakriteeri” on Maskun kunnan osalta täyttymässä. Maskun tulorahoitus ei riitä, omavaraisuusaste on heikko ja velkalasti kasvaa. Siinä meille valtuutetuille ”pähkinä purtavaksi”. Paniikkinappulaa on selvästi jo painettu: ensin etsitään syyllistä tilanteeseemme. Ja meillä Maskussa syyllinen näyttäisi olevan sosiaali-ja terveydenhuollon tuottamisvastuussa oleva  kuntayhtymä sekä siivouspalveluita tuottavat ihmiset. Näin valitettavasti osa meistä ajattelee.  ”Mistä ne säästökohdat löydetään ja mitä palveluita me kuntalaiset tarvitsemme”, on  siis puheenaiheitamme.

Kuluvalla valtuustokaudella korjaamme osittain  edellisten vuosien virheitä sekä elämme  aikaa, jota heiluttaa valtakunnallinen- ja maailmanlaajuinen lama. Maskussa oli alhainen veroäyri 20 vuotta. Maskulla meni tuolloin  hyvin, kun talous oli tasapainossa. Tällöin unohtui kuitenkin   säästäminen” sukanvarteen pahojen päivien ” varalle.

Saimme siis uuden näkökulman Maskun talouden ahdingon syistä ulkopuoliselta arvioitsijalta. Menneisyys ja historia ovat läsnä tämänpäivän päätöksenteossakin.  Valtuustoseminaarissamme kuntajakoselvittelijät Oiva Myllyntaus ja Antero Ritvanen esittelivät  kuntajaon taustoja,  todellisuutta ja tilastoja sekä ehdotuksiaan Maskun tulevaisuudelle. Tuli esille mm. meidän velkaisen Maskun vahvuudet:  meillä  on paljon lapsia /lapsiperheitä sekä maata ja tilaa laajentua. Taloudellisesti tasapainoisessa Naantalissa ei  taas ole riittävästi maata tuotantojen laajentumiselle ja Kustavin ja Taivassalon  kunnissa lapsiperheet ovat vähissä ja väestö vanhenee kovaa vauhtia.

Näen Maskun jo saaristokuntana yhdessä muiden saaristokuntien kanssa. Saamme ympärillemme monipuolisemman elinkeinorakenteen ja taloudelliset resurssit. Yhdistyneenä saamme useampia työpaikka-alueiden laajentumisen vaihtoehtoja  ja vahvemman  alueellisen neuvotteluaseman ja  voimaa yhdessä edistää saaristokuntien matkailua.

Isoäitini keräsi rahaa pahojenpäivien varalle ”sukanvarteen”. Hänen maailmansa oli erilainen kuin lastenlasten. Kuitenkin minunkin on opittava säästämään rahaa pahojenpäivien varalle ”sukanvarteen”, sillä muutoksia tapahtuu kaikilla aikaväleillä ja monien asioiden hallinta on osittain  myös  omissa käsissäni!

 

Terveisin Taina Saikkonen