On vuosi 1941. Pappi saapuu Tarvasjoella pieneen taloon, jossa asuu Äiti ja Tytär. Isä on sodassa. Papilla on raskas tehtävä hoidettavana. Hänellä on Suruviesti mukanaan. Viestin on allekirjoittanut C.G.E. Mannerheim ja kuuluu näin : ”Velvollisuutenani on ilmoittaa, että A.J.L. on kaatunut taistelussa isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne. Lohduttakoon teitä tietoisuus, että olette antaneet Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala”.

Turvallisuus ja Rauha ovat asioita, joista voimme Euroopan unionia kiittää. Rauhanaikamme on rakennettu toisen maailmansodan raunioista. Euroopassa on puhallettu ”yhteen hiileen” siis jo yli 50 vuotta. Sanotaan,että Euroopan unionin esiaste syntyi vuonna 1950 Ranskan ulkoministerin Schumanin julistuksen ja sen myötä Euroopan hiili-ja teräsyhteisön syntyessä.

Euroopan parlamentin Sosialistien ja Demokraattien ryhmän ja Mitro Revon julkaisu : Tasa-arvo ja Yhdenmukaisuus” esittelee ajankohtaisia näkemyksiä tärkeistä aiheista. Euroopan unionin keskeiset oikeusperiaatteet, vapaus ja tasa-arvo, ovat pysyviä, mutta niiden konkreettinen toteutus elää muutoksen keskellä. Hienolta kuulostaa kuitenkin Euroopan unionin päämäärä edistää rauhaa, omia arvoja ja kansojen hyvinvointia. Keskeistä jäsenvaltioiden arvopohjalle on ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio.

Vietimme sunnuntaina 19.5.13 Helluntaipäivää ja Kaatuneiden muistopäivää. Kaatuneiden muistopäivää on vietetty jo vuodesta 1940 alkaen. Seppeleenlasku Maskun hautausmaalla sankarivainajien muistomerkin juurelle muistutti minua sotien raadollisuudesta. Suomessa menehtyi sotatoimissa n. 95000 suomalaista ja toisen maailmansodan kuolleiden kokonaismääräksi on arvioitu 62 milj. ihmistä. Tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden toteutuminen Euroopassa on haasteellista. Mutta eurokriisienkin keskellä pitää meidän muistaa eurooppalaisen yhteistyön avulla saadun rauhan merkitys. Eurooppalaisuus ei ole pelkästään uhka, vaan myös mahdollisuus.

Vanheneminen tuo tullessaan kyvyn nähdä Elämän Rajat. ”Elämä ja kuolema liittyvät yhteen. Ne opettavat ja täydentävät toisiaan”, kirjoittaa Mitro Repo kirjassaan ” Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä ja uskosta”. Niin se vain on, että aikuisuuteen kuuluu myös rohkeus tunnistaa ja myöntää oma avuttomuus. ELÄMÄ ON…niin mitä elämä on? Elämä on lahja. Elämä on muuttumista, menetyksen tuskaa,sairautta, onnea,iloa,naurua,rakkautta, nuoruuden hulvattomuutta, vanhuuden arvokkuutta ja …lausetta voisi jatkaa loputtomiin. Äitini oli 5-vuotias kun viesti hänen isänsä kuolemasta tuli. Nyt Mannerheimin suruviesti on seinätauluna. Se muistuttaa meitä lapsia ja lapsenlapsia , sukupolvesta toiseen, menneisyyden surusta ja menetyksestä.

Nautitaan rauhasta, kesästä ja valonvoimasta!
Terveisin Taina Saikkonen, Maskun SDP