Olen kalenterilla mitattuna 35-vuotias perheenisä. Vanhin lapseni on yläkoulussa, vanhempani eläkkeellä, 15-vuotishääpäivä lähellä, valtuustokausia takana jo kaksi ja alokkaat armeijavaatteissa näyttävät mielestäni lapsilta, joten henkisesti taidan olla jo pitkällä keski-iässä. Toisaalta nuorin lapseni ei ole edes vuotta, asuntolainan lyhentäminen on alkumetreillä ja polkupyöräni on Jopo, joten ehkä olenkin vielä nuori.

Perheeseeni kuuluu itseni lisäksi vaimo ja neljä lasta. Asumme lapsuuteni maisemissa Kurittulassa. Olen siis syntyperäinen maskulainen ja palannut opiskelukaupungista Humikkalan kautta lapsuuteni maisemiin. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri ja työskentelen tuotantopäällikkönä kone – ja laivanrakennusteollisuudessa. Vapaa-aikani kuluu pääasiassa lasten harrastusten merkeissä. Omat harrastukseni ovat kunnallispolitiikka ja metsästys.

Olen ollut aina kiinnostunut yhteisistä asioista. Kunnanvaltuustossa olen vaikuttanut vuodesta 2008 alkaen. Luottamushenkilönä minulla on kokemusta muun muassa tarkastuslautakunnan puheenjohtajuudesta ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajuudesta. Tarkastuslautakunnan puheenjohtajuus tarjosi erinomaisen ikkunan kunnan talouteen ja kunnan tuottamien palveluiden arviointiin niin taloudellisesti kuin laadullisesti. Vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajana olen nähnyt vapaa-ajan palveluiden merkityksen koko kunnan houkuttelevuuden kannalta. Vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajana minulla on myös tuntuma siihen valtavan suuren työmäärään mitä eri vapaa-ehtoiset tekevät eri seuroissa ja yhdistyksissä. Tämä vapaa-ehtoisten panos on merkittävä kaikkien kuntalaisten kannalta. Vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajana käsitykseni kirjaston merkityksestä sivistyksen edistäjänä ja sivistyserojen tasaajana on entisestään voimistunut.

Luottamustehtävissä minua kiinnostaa ennen kaikkea lasten ja perheiden asiat. Päiväkoti, peruskoulu ja niitä täydentävät palvelut koskettavat suurinta osaa maskulaisista ja niihin haluan itsekin olla vaikuttamassa. Nyt päättyvän valtuustokauden merkittävimpiä asioita ovat olleet homekoulut ja niistä eroon pääseminen. Itse olen pyrkinyt tekemään kaikkeni, että asiat saadaan korjattua mahdollisimman pikaisesti, ja niin että päähuomio on lasten tarpeissa.

Yksi suurista haasteista on se, että lapset ja nuoret liikkuvat aivan liian vähän. Turvallisuuden, vaivattomuuden ja helpolla pääsemisen kulttuuri on johtanut siihen, että hyötyliikunta ja omaehtoinen liikunta ovat vähentyneet olemattomiin. Tarvitaan ohjattua liikkumista niin koulupäiviin kuin iltaharrastuksiin. Ohjattu liikunta toimii pääasiassa vapaa-ehtoisten voimin, mutta koulun ja kunnan toiminnalla on silti merkittävä vaikutus asiaan. Haluan olla vaikuttamassa sen puolesta, että liikunta on osa jokaista koulupäivää ja harrastuksia on tarjolla niin paljon, että jokaiselle löytyy sopiva.

60-luvulla tupakoinnin vaarat alettiin tiedostaa ja valistusta ja lainsäädäntöä ohjattiin tupakoinnin vähentämiseksi. Muutamassa vuosikymmenessä miesten tupakointi väheni reilusta 50 %:sta lähelle 15%:a. Lasten liikkumattomuus on tällä hetkellä vastaava uhka kansanterveydelle kuin tupakointi 60-luvulla. Liikunnan lisäämiseen on suhtauduttava tämän vuoksi vastaavalla vakavuudella, kuin tupakoinnin vähentämiseen on suhtauduttu. Rahasta tämä ei ole kiinni, liikunta on halvinta mahdollista ennaltaehkäisevää työtä ja kunnassa tehtävillä päätöksillä voidaan vaikuttaa massoihin, ei pelkästään yksilöihin. Tällä hetkellä kaikkien suomen kuntien yhteenlaskettu liikuntabudjetti on alle miljardi. Diabeteksen yhteenlasketut kustannukset yhteiskunnalle ovat noin neljä miljardia ja WHO:n tutkimusten mukaan yli neljännes johtuu liikkumattomuudesta.

Yleistä kuntavaalikeskustelua hallitsee tällä hetkellä sote-muutokset. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nyt valittavat valtuutetut eivät muutokseen pysty vaikuttamaan. Sote- palvelut ovat kuitenkin meidän kaikkien kannalta äärettömän tärkeitä ja lähes kaikilla ehdokkailla on varmasti asiaan mielipide, vaikka ei vaikuttamaan pystyisikään. Itse pidän tärkeimpänä, että palvelut ovat yleensäkin laadukkaasti saatavilla. Valinnanvapaus on saanut paljon palstatilaa, mutta minä en ainakaan edes tiedä kuka pääsee valitsemaan, palvelun maksaja vai palvelun käyttäjä? Sellaista terveydenhuoltoa, missä rahalla voi ostaa parempaa ja

nopeampaa terveydenhuoltoa, minä pidän epäoikeudenmukaisena ja uhkana suomalaisella hyvinvointivaltiolle.

Maskun kunnan taloudellinen tilanne on tällä hetkellä heikko. Pitkällä aikavälillä vain kunta, minkä talous on tasapainossa, voi tuottaa asukkailleen laadukkaita palveluita. Taloudellisen tilanteen parantamiseen ei ole olemassa helppoja ja nopeita keinoja. Vaaditaan pitkäjänteisiä ja hyvin suunniteltuja toimenpiteitä. Turhia palveluita kunta ei järjestä ja pääsääntöisesti palvelut tuotetaan tehokkaasti. Taloudellisesti voidaan pohtia, mikä palvelu tulee maksaa yhteisesti verovaroista tai mikä palvelu tulee osittain maksaa palvelun käyttäjältä perittävällä maksulla. Verovaroin rahoittavissa palveluissa palvelun maksajat valikoituvat ensisijaisesti maksukyvyn mukaan ja suurimmassa osassa kunnan tuottamia palveluita tämä on oikeudenmukaista. Kunnan taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa myös sellaiset tekijät, joihin emme mitenkään itse pysty vaikuttamaan. Maskun kunta saa valtionosuuksia alle 1000€ asukasta kohti, esimerkiksi samalla talousalueella sijaitseva, ilmaisen päivähoidon, Kustavi saa yli 2600€ asukasta kohti. Vastaava valtionosuus Maskulle toisi 15 miljoonaa euroa lisää tuloja. Minun on vaikea käsittää mihin tämä perustuu, mutta vielä vaikeampaa on asiaan vaikuttaa.

Käytä äänioikeuttasi kuntavaaleissa ja kirjoita äänestyslappuun numero 16!

Kommentoi